Blogi

Minea Blomqvistin kauden 2009 toisessa blogissa Aasian kuulumiset Thaimaan ja Singaporen kisaviikkojen jälkeen:

Kaksi Aasian kisaa takana ja nyt kotona Orlandossa. Lensin muuten maailman pisimmän lentoreitin 19 tuntia Singaporesta New Yorkiin ja hyvinhän se meni mun unenlahjoilla :) Thaimaan ja Singaporen kisat oli järjestetty tosi hienosti: isännät tarjosivat sekä lennot, hotellit että ruuat kaikille pelaajille. Seuraavassa lyhyesti ensimmäinen kisaviikko Thaimaan Pattayalla päivä päivältä:

Maanantai 23.2.
Thaimaassa valmistautuminen alkoi heti viikon ensimmäisen päivän aamuna rangella, koska valmentaja Timo Rauhala oli paikalla. Timo sai vähän nähdä, missä mennään. Sen jälkeen pelasin 18 reikää. Kenttä teki heti vaikutuksen ja lisäsi intoa viikkoon mukavasti - paljon hyviä avauksia ja hienoja kireitä reikiä. Löin palloa tosi hyvin. Rundin jälkeen käytiin kaikki osa-alueet vielä läpi parin harjotteen kautta. Sitten oli vuorossa puntti. Alotin joulukuussa Annika Sörenstamin fysiikkavalmentajan saksalaisen Kai Fusserin kanssa. Viime vuosina oon tehny kisoissa enemmänkin kehonhallintaa ja avaavia harjoitteita rundin jälkeen, mutta nyt tunnen, että on aika lisätä vähän kovempaa reenia seka voimaa ja nopeutta. Timo päätti tehdä itse mun perässä kaikki reenit koko viikon, jotta tietää paremmin, mihin harjottelu vaikuttaa ja miltä musta tuntuu. Suihku, syönti ja thai-hieronta. Ja päivä pulkassa.

Tiistai 24.2.
Alotettiin taas aikasin ja kierrettiin 9 reikää, jonka jälkeen käytiin kaikki pelin osat läpi. Lähipelialue oli ihan luxus, joten vietettiin siellä joka päivä aikaa sopivasti. Mentiin griiniä ympäri ja vaihdoin lyöntejä. Jotenkin spinniveto oli hallussa ja maireena vetelin eri lyöntejä. Reenien jälkeen hotlalle ja tunnin lepo. Sitten puntti, ruoka ja nukkumaan.

Keskiviikko 25.2.
Se on aina pro-am -päivä eli pelataan sponsoreiden ja heidän vieraidensa kanssa. Tällä kertaa vain 30 parasta oli mukana, joten pelasin aamusta aikasin vielä 9 reikää itsekseni. Reenattiin parisen tuntia, lopuksi puttigriinilla Timo antoi hasteen "saat valita paikan, josta sun pitää upottaa 9 putkeen". Kuumuus alkoi viedä voimat ja päätin mennä metrin päähän reiästä. Missasin heti tokan, jonka jalkeen sain keskittymisen päälle ja halusin stedit 9 hyvää osumaa palloon ja niin päivä lajiharjottelun osalta taas paketissa. Kova puntti skipattiin, mutta mentiin kuitenkin salille tunniks tekemään kevyempiä juttuja. Illalla oli "Charity Night" -illallinen pelaajille ja sponsoreille.

Tostai 26.2.
Starttaan kisaan ensimmäisessä ryhmässä ja ekalle tiille oli saapunut mukavasti suomalaiskannustusta. Päivä on takkuinen, mutta kovan taistelun ansiosta tuloskortissa 73. Olin tyytyväinen, koska sain niin monta paaria pelastettua vaikeistakin up&down -paikoista, mutta samalla tuskastutti, miten lyönti voi noin kadota päivässä. Kohta jo muistin isot päämäärät ja tavotteet, jonka jälkeen hyvillä mielin reenaamaan. Sain rangella lyöntiä takas eri harjotteiden kautta ja luottamus palasi takasin. Timokin tokasi, että oli mielenkiintosta nähdä tääkin puoli musta. Hän on ollu noin 10 kisassa mukana parin vuoden aikana ja yleensä lyönti on ollut silloin selvästi parempaa. Nyt Timo sanoi, että voitin kyllä taistelun 6-0, mutta ajatus petti 0-6. Kentällä annoin periksi huonolle tunteelle alkuasennosta, aloin miettimään tekniikkaa ja menetin otteen peliin. Ei voi olettaa, että joka päivä tuntuu hyvältä. Pitää vain nähdä lyönti, tehdä päätös, sitten rutiinit ja palloa ilmaan. Päättäväisyys, itsevarmuus ja selkeys näkyy katsojankin silmiin. Jos pelaaja arpoo ja ottaa monta harjotussvingiä, epävarmuutta on ilmassa. Puntti, ruoka, thai-hieronta ja nukkumaan.

Perjantai 27.2.
Ihanaa, kun sai nukkua pikkasen pidempään: startti klo 11. Rakastan kyllä aikasia aamuja, mutta klo 5.30 herätys on pikkasen liikaa neljä aamua putkeen. Pidemmät aamu-unet kai palkitsivat, kun tulos oli kauden paras 68 ;)

Lauantai 28.2. ja sunnuntai 1.3.
Viikonlopun kirrokset 79 ja 70. Sen jälkeen oli ihmettelemistä, kuinka tunteet taas hyppi laidasta toiseen, ylös sekä alas ja vaikka mihin. Mä mietin tätä golfia siten, että reppu selässä kuljen kohti uusia seikkailuja, opin joka viikolta uusia asioita. En laita itselleni mitää turhia lyhyen tähtäimen odotuksia, vaan reenaan kovaa ja yritän koko ajan kehittyä kaikilla osa-alueilla. Oon todella kiitollinen, että saan pelata tätä lajia ammatikseni, tää on huippuhommaa. Tavotteena on joku päivä olla maailman kärjessa. Menestyminen lähtee loppujen lopuksi pienistä onnistumisista. Pelaa itseään vastaan ja kehittyy pikku hiljaa. Ero on niin pieni, mutta silti on vielä paljon matkaa. Uskaltaako lyödä veden taakse kireeseen lipun paikkaan vai jännittääkö?! Haluun joku päivä olla kova pelaaja, joka antaa vaan mennä. Jos ottaa riskejä, niin suo ainakin itselleen sen menestymisen mahollisuuden.

Ja sitten Singaporeen:
Kun saavuin Singaporen lentokentälle, vastassa oli valokuvaaja ja haastattelija: "Hi Minea, can I talk with you for a while?" Ihmettelin, että mitä se nyt multa haluu? Ytimekäs kysymys kuulu, että koenko olevani enemmän malli vai golfari? Ei todellakaan ollut vaikee vastata :) Kysymyksen taustalla oli kuulumiseni Wilhelmina 7 -tiimiin, joka koostuu seitsemästä LPGA:n ammattigolfarista. Ryhmän tarkotuksena on saada naisten golfille enemmän julkisuutta uudella tavalla. Päätin, että tästä lähtien pistän varmuuden vuoksi aina pikkasen meikkiä naamaan ;)

Äiti ja isi olivat Singaporessa mukana kannustusjoukoissa, mikä oli tosi mukavaa. Wow, mikä kenttä: hienoja väyliä ja paljon vesiesteitä. Siitä erillainen viikko edelliseen verrattuna, että koska en taaskaan mahtunut pro-amiin, ainut harjotuspäivä oli tiistaina ja siks pelasinkin 27 reikää. Kisa siis alko nopeasti. Kuumaa taas piisasi n. 30-33 astetta ja tosi kostee ilma. Sain flunssan ja kuumeen perjantaina, mikä ei hirveesti auttanu helteessä selviytymistä. selviytymistä.

Lauantaiaamuna ykköstiillä mua odotti iso yllätys: kolme suomalaista kannustajaa oli lentänyt Thaimaasta asti paikalle. Se on ehdottomasti parasta tässä ammatissa - liikuttuneena kyynel tuli poskelle. Hieno fiilis, josta haluan kiittää Satua, Karia ja Ristoa. Kiitos myös Singaporessa asuville suomalaiskuvaajille Petrille ja Janille :) Viikko oli jälleen opettava. Uuden cädin, Mickyn kanssa oli hauskat 2 viikkoa, mutta jatkan kuitenkin uusien vaihtoehtojen kokeilemista.

Nyt reeniviikko edessä. Kaverini Jutta Degerman (myöskin ammattigolfari) on täällä Orlandossa mun luona harjottelemassa. Sitten ensi viikolla Meksiko!

Hasta la vista ;)

Minni