|
|
Blogi
12.6.2010
Kauden 2010 ensimmäisen kisan tunnelmista Springfieldistä Yhdysvalloista:
Kausi avattu :)
Team Finland vasemmalta:
Jutta Degerman, Minea Blomgvist
ja Elmeri Kakko sekä Petra Kakko.
Galleria »
Usko
tai älä, nautin todella pelaamisesta, vaikka tulos olikin 16 yli
ihanteen. Oon taistellu vuosia siitä, kuinka joka lyönnissä yrittäisin
vain tehdä parhaani tuloksesta huolimatta. Vaikka missaa cutin, ei saa
luovuttaa ajatuksissa. Sisään menneet putit tai onnistuneet
lähipelilyönnit ovat todella tärkeitä itseluottamuksen saavuttamiseksi.
Tein tokavikalle reiälle kakkoskierroksella perjantain ainoan
böödin ja tuuletus tuli kyllä aidosti sydämestä. Olin todella
onnellinen kahden päivän yksittäisistä onnistumisista. Tulos aina
kertoo rehellisesti, missä mennään ja pelaaja tietää omassa
sisimmässään, mitä asioita pitää tehdä pitkäjänteisesti kohti omia
unelmia.
Hyvä ystäväni Jutta Degerman oli cädi-hommissa tämän viikon.
Torstaina avaukset olivat, niin kuin Jutta niitä kuvaili,
"kyseenalaisia". Illlalla Jutta uskalsi tokaista muistavansa, että
nuorempana olin aika pystyssä alkuasennossa sekä putissa että draivissa
ja johan alko molemmat tuntua paljon paremmalta seuraavana päivänä.
Kiitos Jutta!
Oli ihanaa, että sain tutun ja turvallisen cädin näin tähän alkuun
ja kyllä saatiinkin nauraa kentällä mielenkiintoisille suorituksille.Matka Suomesta tänne Springfieldiin meni todella hyvin. Elmeri-vauva oli "happy camper" koko matkan.
Meillä oli aivan mahtava host-perhe kisaviikolla. Talon rouva
kirjotti aina jääkaapin oveen, mitä kaikkea ruokaa kaapeissa on
tarjolla, aika hellyyttävää.
Kyllä on kiva olla takasin
kisaamassa. Rutiini ei vaan lähde käyntiin ilman riittävää määrää
kisarundeja. Viikonloppuna treenaamme Jutan kanssa kimpassa. Sitten
kohti Atlantic Cityä ja kohti uusia seikkailuja :)
Minni
Takaisin
|
|
|
|
