Blogi

15.2.2011
Minea Blomqvistin blogi Australian kisareissun päätteeksi:

"ELÄMYS ENSIASKELISTA SKYPEN VÄLITYKSELLÄ"

Eipä voinut muuta sanoa kuin "Oma koti kullan kallis!", kun pitkä 30-tunnin lentomatka Australiasta jenkkikotiin Orlandoon oli takana.

Oli keskiyö, kun saavuin viikonloppuna perille. Pikku-Elmeri oli nukkumassa suloisena omassa sängyssään. Teki mieli herättää ja rutistaa. Noh, oman Roope-kullan kainalo kelpasi myös mainiosti ;)

"Elmo" oppi kävelemään, kun olin poissa. Kiitos Skypen, sain nauttia elämyksestä livenä ja seurata kehitystä suorana lähetyksenä melkeimpä päivittäin. Tuntui kuitenkin ikuisuudelta odottaa, että pääsi todistamaan ensiaskeleita paikan päällä.

"CALM AND CLEAR!"

Etävalmentajakaksikkoni Pia (Nilsson) ja Lynn (Marriott) kysyivät ennen kuin lähdin kauden avauskisoihin Australiaan, että mitkä olivat tavoitteeni. He kehottivat vielä täsmentämään, että pohtisin etukäteen, mistä voisin tuntea itseni tyytyväiseksi, kun istun paluulennolla?

Miettiessäni vastausta ennen reissua, ei tuntunut hyvältä sairastelusta johtuneen puutteellisen valmistautumisen takia asettaa mitään tulostavoitetta. Näin ollen sanoin, että olisin tosi tyytyväinen, jos saisin jotain järkeä alkulämmittelyihin. Joskus on nimittäin sellainen tunne, että opettelen vain hallitsemaan kaaosta ennen kisaa ;)

Kun harjoitellessa heti aamusta lyönnit eivät suju, alkaa aivot raksuttaa sekavasti erilaisia tekniikkajuttuja jne. Yritäpä siinä sitten olla valmis pelaamaan.

Pia ja Lynn kysyivät myös, että missä olotilassa haluan pelata golfia? Vastasin, että rauhallisena, itsevarmana ja selkeiden lyöntivalintojen saattelemana. Annettiin sen myötä lämmittelylle uusi nimi: "CALM AND CLEAR!"

Tuntui hyvältä lähteä kisaamaan. Peliä en voi kontrolloida samalla tavalla kuin henkistä olotilaa. Sitä on tarkoitus nyt treenata lisää pari viikkoa - siis hyvää oloa kentällä.

Pian ja Lynnin valmistava ajatusleikki antoi itseluottamusta, mutta istuinko sitten tyytyväisenä koneessa kotimatkalla?! En täysin. Olin kuitenkin tyytyväisempi kuin, mitä tuloksista voisi päätellä, kun cut-raja jäi kummassakin Australian kisassa saavuttamatta.

"HEI HALOO - KERÄÄ ITTES!"

Toisen kisan pro-amin jälkeen olin ihan kipsissä, kun tuntui, että tuupparimiehetkin löivät meikäläistä pidemmälle. Tuuppareilla en välttämättä tarkoita oman pro-am -ryhmäni pelaajia ;)

Jännitykseltäni ajattelin, että tarjoaisin pelipaikkaani kisassa ensimmäisenä jonossa olleelle Jennille (Kuosa). Jälkeenpäin huvitti, kun jouduin herättelemään itseäni seitsemän ammattilaiskauden jälkeen, että hei haloo - kerää ittes!

Olin henkisestä kamppailustani kisan alla niin puhki, että simahdin jo puoli yhdeksältä, kun yhdistetty huonekaveri-matkaopas-äitihahmo Ursula "Unski" Wikström luki rauhallisena kirjaa omassa sängyssään.

Australian kokemusten jälkeen olen jälleen piirun verran kokeneempi ja fiksumpi, mikä tuo selkeyttä harjoitteluun. Rakastan golfia ja olen valmis tekemään tarvittavan määrän töitä, että lyönti palaa taas uomiinsa ja tuo menestystä. Matkallahan tässä vasta ollaan. Pitää muistaa antaa aikaa itselle.

Nyt mieli on tasaantunut reissun henkisistä rasituksista ja uskon, että saan vielä kuluvalla kaudella tuuletella kädet pystyssä jonkin kisan päätteeksi :)

Ystävyydellä: MINNI